Miksi yrittää?

Olen ajatellut tänä vuonna hakea kouluun. Sattumoisin kaikki alat, joihin voisin hakea, ovat niitä "tekotaiteellisia postmodernistisia hömppäaloja" eli toisin sanoen luovaa ja taiteen alaa. Olen luova ja olen jopa Taideteollisen korkeakoulun sanoin turhan taiteellinen, joten mahdollisuuksia pitäisi olla. Likimain joka vuosi olen hakenut, aina hylätty ja aina hakenut uudelleen.

Niinhän se menee, että toivoa pitää olla. Ja unelmia. Ja yritystä. Koskaan et saa mitään jos et yritä, kyllä kovalla työllä menestyy, menet vaan ja olet loistava, jos ne hylkää niin sitten hylkää mitä lie. 

Idealistina uskon näitä ajatuksia. Käytännön ihmisenä tiedän, että ne ovat totta. Ymmärrän sen että kaikki ei aina onnistu ja moni ei onnistu kovinkaan usein ja loppujen lopuksi merkittävimmätkin onnistumiset voivat tapahtua vain yhden onnistumisen myötä. 

Mutta silti.
MIKSI HELVETISSÄ haen kouluun johon otetaan vain kaksi hakijaa?
MIKSI??

En taida ihan uskoa siihen että minä voisin koskaan olla toinen niistä kahdesta. Uskon siihen, että se on mahdollista ja siihen, että jos en yritä, en voi onnistua, mutta ihan tosissaan, ...

Olenko minä muka toinen niistä kahdesta?

Olisipa kiva joskus saada kuulla et voi jumpe, oot niin loistava ja mahdottoman etevä.
Ettei aina tarvitsisi perustella itselleen ja muille miksi yrittää.