Minulla ei ole koskaan ollut äitienpäivää, yhdeksän vanhana vein koulussa tehdyn äitienpäiväkortin haudalle. Lapsen myötä luulin saavani lapsen joka olisi jotain ja muuttuvani itse äidiksi, joka oli jotain mistä en paljonkaan tiennyt, mutta itse asiassa löysinkin tien oman äitini luo. Lapseni silmissä näen miten itse olisin nähnyt äitini, miten olisin jutellut äidilleni, missä asioissa hän olisi seissyt vahvana heikkoudesta huolimatta, missä asioissa hän olisi ollut väsynyt ja missä olisimme taistelleet. Äidittömyyteni loppui sinä hetkenä, kun löysin itsestäni äidin sekä lapsen.

Tästä ajatuksesta intoutuneena päädyin kirjoittamaan runon kaikille ja kaikenlaisille äideille.

Hyvä äiti pullalle tuoksuu, mutta sitä ei syötä,
Hyvä äiti on ahkera aina, mutta tee ei työtä,
Hyvä äiti ei koskaan väsy, mutta nukkuu öisin,
Hyvä äitikin suuttuu jos ystävää löisin.

Hyvällä äidillä on lapsia monta,
Mutta ei ole lainkaan tavatonta
Että ihmistä äidiksi nimitetään
Vaikka lapsia ei ole yhtäkään

Hyvällä äidillä on isä aina siinä
Tai äiti, tai setä, tai sisko tai minä
Äiti kun äitinä ei ole enempää
Oli vieressä kaksi tai ei yksikään

Toiset on äitejä monta kertaa
Monelle lapselle sukkia vertaa
Vaikka ei yhdellekään vertaan antanut
On silti äiti turvaan kantanut

Toiset äidit on rinnalla aina
Toisille annetaan se lyhyin aika
Toiset ei kestä vaan lähtevät pois
Toisista tietoa kun edes ois

Toiset äidit vaan vihaa ja huutaa
Toiset näkee vikoja ja rumaa
Toiset arvostelee, suosii ja jakaa
Toiset kipeinä kadulla makaa

Hyvä äiti on kaikkea ja ei mitään
Mitättömät äiditkin teki mitä pitää
Äidit antoivat elämän, fyysisen ja hauraan,
He järkkyneen mielen kantoivat rauhaan

He olivat läsnä, he olivat poissa,
He olivat ihmisiä kaikissa joissa
Näkyi se ainoa äidin määre,
Tarvittaessa annettu elämän kääre.

Äiti on käsite, jonka me voimme antaa,
Me lapset, joille on tarjottu lupa rakastaa,
Me voimme kiittää äitiä elämästä,
Kuolemasta, rakkaudesta, tuskasta,

Me voimme iloita, murehtia, surra,
Me voimme huultamme iltaisin purra,
Me, jotka toivomme, olemme, emme,
Me jotka rakkautta levitämme.

Kiitä siis äitiä, omaa tai toisen,
Asennetta ystävän erityislaisen,
Hoivaavaa läheistä, lempeää naapuria,
Hupsua tuttua, kadulla kulkevia.

Kiitä sitä, joka tukee ja antaa,
Joka väsyneen raukan kotiinsa kantaa,
Kiitä ihmistä, jonka sydän lyö
Aina, kun lautasen tyhjäksi syö.

Ja mikä tärkeintä, kiitä itsessäsi
Sitä lasta ja sitä äitiä,
Sillä sisimmässäsi
Sydämes on lempeä.