Eilen järjestettiin Yritystä Stadiin -tapahtuma, jossa yrittäjät istuivat vaivaantuneen oloisina yleisössä ja kuulivat tarinoita intohimosta ja intuitiosta. Päivän avasi Asta Raami kertomalla älykkäästä intuitiosta ja samaa linjaa jatkoi myös Arman Alizad, painottamalla tunteen ja sen tunnistamisen tärkeyttä päätöksenteossa. Yrittäjille tämä on hyvinkin tuttua, jokainen on jossain vaiheessa hypännyt työpaikastaan tyhjän päälle intohimon, seikkailunhalun ja vapauden nimissä. 

Monesti kuulee puhuttavan intuitiosta. Se rinnastetaan herkästi telepatiaan ja enkelipölyyn kun oikeasti kyse on ainoastaan itsensä kuuntelemisesta. Intuition ydin on siinä, että tuntee ja ymmärtää tuntevansa, yhdistää nämä tiedot ja käyttää muitakin ymmärryksen välineitä kuin loogista päättelyä.

Samaan hengenvetoon saattaa myös kuulla arveluita siitä kuka on intuitiivinen, ikään kuin se olisi jokin erillinen palikka joka puuttuu joiltakin. Tämä on käytännössä sama kuin lahjakkuuden harhakuva. On selvää, että on olemassa ihmisiä jotka ovat lahjakkaita, mutta jostakin syystä ihmiset on opetettu uskomaan että vain tämä valmiiksi ohjelmoitu kyky tehdä voi mahdollistaa suuria asioita. Ei se niin mene. Ihmiset ovat lahjakkaita kyllä, jokainen omalla alallaan, mutta ei se silti takaa menestystä. Lahjakas ei välttämättä menesty yhtään verrattuna niin sanotusti lahjattomaan, sillä lahjakkuus voi synnyttää myös laiskuutta harjoitella. Lahjakkuus taidoissa on ainoastaan kyky omaksua tämän taidon elementtejä nopeammin, mahdollisesti fyysinen taipumus kyetä toteuttamaan jotain tai sitten synnynnäinen intohimo, joka ajaa tekemään asioita ikään kuin vahingossa. Lahjakkaat ihmiset joutuvat silti harjoittelemaan aivan yhtä lailla, he joutuvat hiomaan taitojaan sekä taistelemaan sitä valmiin leiman rajoittavaa mielikuvaa, joka määrittää onko minusta tähän vai ei ole. Tosiasiassa rajaa ei ole vedetty. Kaikki ovat kykeneviä, toisille se on vain vaikeampaa.

Intuitio toimii samalla tavalla. Toiset meistä ovat paremmin yhteydessä omaan kokemukseen kaikesta, toisilla kulkee rinnalla pitkä muisti ja kyky yhdistellä tietohippusia. Lopussa kaikesta huolehtii se, että oppii ymmärtämään tuntemuksia tienviittoina aivan kuten käyttää loogista päättelyäänkin. Se, mikä meitä estää intuititiivisen tiedon käytössä, on pääasiassa pelko irtautua siitä leimasta, kaavasta johon meidät on kasvatettu. 

Ajatellaan asiaa niin päin että meillä on keksijä, viisas ja tietävä ihminen jolla on kyky luoda uusia ajatuksia, elementtejä, rakennelmia. Sitten meillä on keksintö, jonka toimivuus ja olemassaolo määrittää luojansa keksijäksi. Meille on ominaista ajatella että tämä keksijä on tehnyt töitä keksiäkseen juuri tämän keksinnön kuten se toimii, suunnitellut sen rakenteen tyhjästä ja tietoisesti. Keksijät eivät kuitenkaan keksi mitään täysin uutta pelkästään siksi, että päättävät keksiä jotakin. He tarttuvat siihen muistojen, kokemusten, tarpeiden ja turhautumisten tietovirtaan joka heidän elämässään on ollut läsnä ja kuin huomaamattaan ymmärtävät jossain tämän sekvenssin keskellä reiän, jonka täyttämisestä tulee heille tehtävä. Toiset keksijät taas haluavat tietää mihin jokin tietty elementti taipuu tai taistelevat saadakseen selville onko jokin mahdoton asia sittenkin mahdoton. Heitä ei aja se keksinnön lopputulos, vaan matka, ongelmien piinaava luonne ja loputon uteliaisuus. He ovat niitä ihmisiä, jotka rikkovat toimivan esineen nähdäkseen miten se toimii, purkavat sen osiin voidakseen tarkastella sen sisintä, särkevät vasaralla kokeakseen, minkälaiseen olomuotoon se muuttuu.

Jokainen meistä on intuitiivinen ihminen, ihan jokainen. Meillä kaikilla on aisteja, muistia ja tietoa jota voimme soveltaa. Jokaisella meistä on täysin käytössämme äly, joka pohjaa tunteisiin, tunnemuistoihin ja kokemuksiin kirjoitetun tiedon sijaan. 

Intuitiivisimmat meistä ovat niitä, jotka eivät kykene ohittamaan sen tiedon läsnäoloa.