perhe ja vanhemmuus

Äitien sydän sykkii pienten rinnalla

Äitien sydän sykkii pienten rinnalla

Minä en rakasta lastani pelkästään siksi että hän on lapseni vaan koen tunteen rikastuvan joka kerta kun näen hänen kurkottavan ylemmäs, rakastavan ja huolehtivan muista. Rakastan hänen vilpittömyyttään, itsenäisyyttään ja pyrkimistään.

Lapsi, joka teki ansan äidilleen

Lapsi, joka teki ansan äidilleen

Eilen kiipesin portaita aamuyöstä, kun saavuin kotiin tekemästä joulukalenteria työhuoneellani. Portaikossa oleva valo oli sammutettu ja kiipesin niitä hämärässä, hiukan ärsyyntyneenä siitä että minulle ei ole muistettu jättää valoa vaikka aina jätän itse sen palamaan jos joku muu on palaamassa yöllä kotiin. 

Voiko elämänsä elää ilman että elää lainkaan?

Voiko elämänsä elää ilman että elää lainkaan?

Lopputuloksena minusta kasvoi ihminen joka ei ollut läsnä. Joka oli aina sysätty odottamaan omaa vuoroaan. Pullotetut tunteet pullotettiin omaan lokeroonsa odottamaan omaa vuoroaan. Minusta kasvoi ihminen, joka kulki maailmassa suorittamassa häneltä odotettuja tehtäviä niin, että oma identiteetti, läsnäolo ja sielu kulki kehon vierellä kuin ilmapallossa. Sellainen ihminen, joka hengitti oman kehonsa ulkopuolella. Sellainen ihminen, joka istui kuskittomassa autossa matkustajana. 

Nelivuotias maailmanvalloittaja ja kasa leluja

Nelivuotias maailmanvalloittaja ja kasa leluja

Kaikki nuo eläimet, joiden kanssa en mahdu nukkumaan mutta jotka poistamalla saan torut niiden laittajalta. Nelivuotias maailmanvalloittaja, joka tietää miten asioista selviää, minkälaisia möröt ovat ja kuinka sukat puetaan. Kaikki nuo tyynylle huolellisesti asetellut eläimet, jotka kuuluvat nalleperheeseen ja joiden nimi on kuuleman mukaan Tassu.

Ihmistä liikuttaa halu edetä, ei mahdollisuus liikkua

Ihmistä liikuttaa halu edetä, ei mahdollisuus liikkua

Liikunta auttaa ihmistä menestymään mutta menestys ei tule koetuloksista vaan motivaatiosta opiskella. Aivan samalla tavalla liikunnan ilo ei tule maratonista vaan motivaatiosta kokeilla, tehdä ja yrittää. Meidän tulisi antaa lapsille enemmän mahdollisuuksia motivoitua, eikä sortua keräämään juhlapuvussa lillukanvarsia iänikuisen "liikunta on niin upeaa"-mantran keskellä. Liikunta on upeaa silloin, kun se edustaa ihmisen vapautta liikkua, tehdä, ylittää itsensä. Silloin, kun liikunta tukee sitä menestystä eikä esiinny sen syynä.

Tässä on mun äiti ja äidin kaksi vatsaa

Tässä on mun äiti ja äidin kaksi vatsaa

Mietin sitten kaupasta lähtiessäni miten asian voi ottaa puheeksi pienen viskarinpuolikkaan kanssa. Miksi äidin vatsoja ei ole sopiva luetella? En ole puhunut lapselle lihavuudesta koska en halua tuoda sitä eroa hänen maailmaansa. Haluan sen pysyvän puhtaana kokoerottelusta ja läskivihasta. Haluan lapseni pystyvän puhumaan ylipainoista kuten mistä tahansa painoista, halaavan pulleaa ystäväänsä koska hän on ihana ja olevan sokea kaikelle mitä ylipainon leimaavuuteen liitetään. 

Avioliitto on päätös yhteisestä matkasta

Avioliitto on päätös yhteisestä matkasta

Lupausten, haaveiden ja toiveiden sijaan minä valitsen levollisuuden. Minä valitsen ihmisen, joka tukeutuu minuun ja johon minä voin tukeutua. Joka tarjosi minulle sateenvarjon kun alkoi sataa ja sitten ujostellen kulki kaksi metriä kauempana. Minä valitsen ihmisen, jonka kohteliaisuudet ovat kummallisia likiloukkauksia (kuten se kerta kun isona likkana pohdin ulkomuotoani ja sain kuulla "toisten tykkäävän muhkummista" tai kun pohdin onko violetit glitterlegginsit liikaa, vastaanotin kommentin "syvä avaruus"), joka unohtaa syntymäpäivät mutta päätyy ostamaan jouluna kolme lahjaa kun ei malta olla antamatta niitä, joka ottaa ja halaa yllättäen sinä harmaana maanantaiaamuna kun olo on mitäänsanomattoman arkinen. Joka on läsnä myös silloin kun et tunne tarvitsevasi ketään.

Äideille kaikkialla

Äideille kaikkialla

Lapsen myötä luulin saavani lapsen joka olisi jotain ja muuttuvani itse äidiksi, joka oli jotain mistä en paljonkaan tiennyt, mutta itse asiassa löysinkin tien oman äitini luo. Lapseni silmissä näen miten itse olisin nähnyt äitini, miten olisin jutellut äidilleni, missä asioissa hän olisi seissyt vahvana heikkoudesta huolimatta, missä asioissa hän olisi ollut väsynyt ja missä olisimme taistelleet. Äidittömyyteni loppui sinä hetkenä, kun löysin itsestäni äidin sekä lapsen.
 

On päästettävä irti voidakseen tarttua

On päästettävä irti voidakseen tarttua

Vanhan lapsuudenkodin täydet kaapit, vanhat purkit ja merkitykselliset merkityksettömät asiat pakataan laatikoihin. Emme voi luopua siitä pannunalusesta jonka joku pieni on mosaiikkilaatoista koulussa tehnyt, vaikka syömme nykyään aina ulkona. Emme voi heittää pois viininpunaista vilttiä, joka haisi jo lapsena ummehtuneelle ja jonka vuosikausia porottanut aurinko on haalistanut lannistuneen persikan väriseksi. Löytäessä villasukan, tulvii mieleen muistot kuinka ne puettiin flunssaisille jalkaan vaikka olivatkin niin suuret että ylsivät aina reiteen asti. Villasukasta puuttuu pari ja kantapäätä on järsinyt joku, silti rintaa painaa ajatus, että se katoaisi maailmasta.

Kuinka kehut lastasi jotta hän oppii kehumaan itseään

Kuinka kehut lastasi jotta hän oppii kehumaan itseään

Älä tyydy kehumaan lastasi pelkästään oman kokemuksesi kautta. Älä sano hänelle että "minä olen ylpeä sinusta" tai "minun mielestäni sinä olet" vaan sano hänelle mielipiteesi vahvistukseksi "voit olla ylpeä itsestäsi", "huomaathan, kuinka sinä olet". Auta häntä etsimään itse se hienous itsessään, anna hänelle taito huomata itsessään hienot ominaisuudet ja korosta sitä, kuinka hänen tulisi kokea tilanne itse positiivisena. Anna lapsellesi kyky kokea maailma henkilökohtaisesti oman onnistumisen kautta ilman, että onnistumisen tunne on sidottu toisen mielipiteeseen.