Olen moderoinut keskusteluja, kuvapalveluja ja foorumeita jo 2000-luvun alusta. Näistä kuuluisin lienee IRC-Galleria, jonka mukana sain olla mukana kehittämässä Suomi-somen pelisääntöjä. Me olimme tuolloin median silmissä lohikäärmeitä valmiina polttamaan tuhkaksi kaiken hyvän, kun taas käyttäjille edustimme vapaan ilmaisun ritareita. Moderointi onkin sanalla sanoen hyvän ja pahan taistelua ilman, että kukaan on suoraan sanottuna paha tai hyvä. Se on oman moraalin, sovittujen pelisääntöjen ja tunnemyrskyjen keskellä taiteilemista. Tekijälleen kutsumusammatti, jos minulta kysytään. Viestintä on tällä hetkellä kuuma juttu, mutta toisaalta nyt viestintätaitoja tarvitaan kipeästi. Hyvän viestinnän ydin on kyky keskittyä siihen ihmiseen joka kuuntelee ja se taas on minun erikoisosaamiseni perusta. Asiakkaan ja ihmisen kohtaaminen on minulle tärkeää.
Monitaide on termi, jota käytän kuvatakseni taiteellisen ilmaisuni tuloksia. Olen itseoppinut graafikko, maalari, piirtäjä, runoilija, kirjailija, kuvittaja, ääninäyttelijä, käsityötaiteilija ja askartelija. Luultavasti tähän listaan riittäisi muutakin, mutta kuten mainitsin, on helpompaa vain sanoa että minä olen monitaiteellinen.
MIKSI SITTEN BLOGI ON TÄYNNÄ KUNTOUTUSPOHDINTAA?
Moderoinnin, asiakaspalvelussa tapahtuvan myötäelämisen, luovuuden tuskan ja muun kuormituksen alla olen myös mielenterveys- sekä kehonkuvakuntoutuja. Olen pitkään polttanut kynttilää molemmista päistä ja sellainen kostautuu aina. Olen vasta kolmekymppinen, mutta elänyt kaikkia muita varten.
Voidakseni olla taas muiden tukena, olen ottanut projektikseni pitää huolta itsestäni. Periaatteeni on muuttaa kaikki haitalliset tapani voimavaroiksi ja koska olen niin pitkään yrittänyt olla hiljaa ja työstänyt ongelmiani poissa muiden silmistä, on nyt aika uskaltaa tulla esiin. Minä olen edelleen yksin, mutta ehkä tällä kertaa seison yksin muiden rinnalla.
Ehkä se että puhun omista heikkouksistani, antaa jollekin toiselle rohkeutta hyväksyä omansa.