Joulu on tulossa, taas. Kinkut, tortut, herkut, glögit ovat tulossa, taas.  

Mikä on sinun herkuttelupaheesi jouluna? Minä olin aiemmin kova torttuherkuttelija, söin niitä kilokaupalla jopa keskellä kesää sillä mikään ei voinut seistä minun ja torttujeni välissä. Olen kai aina ollut perso luumuhillolle. Niitä leivottiin ja syötiin suoraan pelliltä. Glögiä taas join pitkin vuotta jokaiseen flunssaan ja vähän ennakkoonkin kunnes jossain vaiheessa viisastuin ja lopetin, sillä lempiglögini on tehty omenamehuun ja minä olen omenalle allerginen. 

Aikuisuus on muuttanut minun joulujani, ne ovat ihan yhtä pitkiä kuin ovat lyhyitä, sitä ei enää nauti erikoisluvasta herkutella kun sitä voisi tehdä milloin vain, kuoron laulaessa kauniisti rauhasta pörröpäinen vanhempi vain tuhahtaa kyynisenä. Rauha päällä maan, niin varmaan. Ensin tiskit, sanon minä! 

Joten mitä jos tänä jouluna sanoisin että ei. Tänä jouluna nousenkin seisomaan koska haluan, en siksi että pitää. Ostan laatikkoja valmiina ja jätän ne ällöimmät kauppaan kun ei niitä kukaan koskaan syö. Ostan ruokaa mistä pidän, vaihdan niitä tuttuja ruokia ja piristän joulupöytää. Suklaarasian rinnalle hankin lautapelin ja herkutteluksi määrittelen myös pehmoiset villasukat.

Tänä vuonna joulu on lapsille, vanhuksille, ystäville, perheelle ja minulle. Tänä jouluna lupaan ilmoittaa muille etukäteen että joulupäivä on virallinen oma päivä. Päivä jolloin ei vastata puhelimeen jos ei huvita, ei tiskata jos ei haluta, saa syödä tai olla syömättä, kulkea pyjamassa ja vaikka maata eteisen lattialla jos siltä tuntuu. Tänä jouluna jokainen saa itselleen yhden päivän ilman syyllisyyttä, velvollisuudentuntoa, häpeää tai pakkoa täyttää muiden tarpeita.

Tänä jouluna annan lahjaksi itselleni yhden kokonaisen päivän sekä siihen johtavat 24 eheyttävää ajatusta.

Tämä joulu tulee olemaan minunkin jouluni.