Nyt kun on selvää miksi pyydetään anteeksi, miten se tehdään oikein?

Pelkkien “anteeksi” ja “olen pahoillani”-termien käyttö lauseessa ei tee sanotusta anteeksipyyntöä. Vaikka nämä termit ovat anteeksipyynnön ytimessä, ne ainoastaan kutsuvat ihmiset kuulemaan itse anteeksipyyntöä. 

Vaikka toisinaan anteeksipyyntö ei sisällä kuin itse termin, on tuolloin joko perusteltua käyttää perustelematonta anteeksipyyntöä tai perusteltu se erikseen muussa yhteydessä. Esimerkiksi ihmisjoukossa toisen ohi kurottaminen hoituu pelkällä “anteeksi”-lausahduksella tai keskustelun voi kohteliaasti keskeyttää pyytääkseen pullaa pöydän toisesta päästä käyttäen sanoja “pyydän anteeksi” tai “olen pahoillani”. Nämä lasketaan hyviin tapoihin.

Rajatapauksina hyväksytään myös tökerö “sori” tai “anteeksi” kun lapsena on tönäisty toista liian lujaa ja tämä on kaatunut tai huomataan vasta kaatamisen jälkeen ettei idea ollutkaan niin fiksu. Tökerön pahoittelun tai anteeksipyynnön hyväksi puoleksi voidaan laskea se, että niitä voi aina täydentää. Kaikkia anteeksipyyntöjä voi korjailla jälkikäteen, mutta on viisasta pyytää anteeksi niin ettei samalla luo lisää anteeksipyydettävää.

Oikea tapa anteeksipyytämiseen on ymmärtää oma vastuunsa huolimatta siitä pitääkö itseään syyllisenä, huomioida ja kunnioittaa toisen ihmisen kokemusta sekä pyytää anteeksi silloin kun itse toteaa tai itselle toteennäytetään syy anteeksipyyntöön. 

Anteeksipyynnön koittaessa on hyvin tärkeää kartoittaa ensin omat ajatuksensa ja jos kokee ettei ole tehnyt mitään väärin, silloin ei tule pyytää anteeksi väärintekemisiään. Tämä johtuu ihan siitä tosiasiasta että jos ihminen pyytää anteeksi jotain josta on eri mieltä, siitä anteeksipyynnöstä tulee syytös tai vale. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto kenenkään kannalta. Oivallisia esimerkkejä valheellisista anteeksipyynnöistä ovat esimerkiksi kaikki anteeksipyynnöt jotka jatkuvat sanalla “jos” tai “mutta”. 

"Pyydän anteeksi jos..” on anteeksipyyntö, jolla pyydetään anteeksi joko itseltään tai merkityksettömältä joukolta ihmisiä. Se osoittaa välinpitämättömyyttä, jopa halveksuntaa sitä kohtaan jolta pyydetään anteeksi ja jopa epäillään väitteiden perusteita, merkitystä tai todenperäisyyttä. “Pyydän anteeksi jos loukkasin joitakin ihmisiä” on pahoittelu jossa samalla viitataan pienehköön ihmisjoukkoon jotka ovat ilmeisen herkkiä ja päättäneet tulkita asiat väärin. Tämä on ylimielinen teko ja vallankäytön väline, eikä niinkään harvinainen nyky-yhteiskunnassa. Se ei myöstään osoita anteeksipyytäjän osalta minkäänlaista katumusta, ymmärrystä tai empatiaa, pikemminkin käteen jää ärtymys siitä että satunnainen loukkaantujien joukko on onnistunut pilaamaan päivän.

“Pyydän anteeksi mutta..” viittaa taas pieneen vihjeeseen siitä että kyseessä on katuva ihminen joka ei kuitenkaan koe olevansa minkäänlaiseessa vastuussa. Empatia on joko kadonnut dialogista tai sen rinnalle on liittynyt puolustusmekanismi. Muun muassa Kevin Spacey käytti tätä anteeksipyynnön muotoa #metoo-kampanjan yhteydessä ja vaikka tunnusti omia virheitään ja kävi sisäistä reflektiota sen osalta, hän perusteli kaikkea kaapissa elämisen vaikeudella. Varmasti nämä asiat ovat yhteydessä toisiinsa hyvin konkreettisella tavalla, mutta kun pyydetään anteeksi joltakin, ei valokeilaa viedä itseen. Perustelut voi antaa anteeksipyynnön jälkeen. Jos siis et ole pyytämässä jotakuta ojentamaan pullaa lähemmäksi, säästä mutta myöhempää keskustelua varten.

Toisinaan on esitetty kysymyksiä siitä ovatko “pyydän anteeksi” ja “olen pahoillani” tasaveroisia anteeksipyyntöjä. Nopean tarkastelun perusteella voisi todeta ettei pahoittelu ole yhtä suora kuin anteeksipyyntö, mutta toisaalta myös anteeksipyyntöjä käytetään kepeisiin keskeyttämisiin ja kohtaamisten yhteydessä. “Olen todella pahoillani” on myös hyvin vahva ilmaisu, jolla ilmennetään empaattista kokemusta toisen järkytykseen, joten minä sanoisin näiden olevan tasaveroisia merkityksessään. Käyttötarkoitukset tosin voivat vaihdella, anteeksi pyydetään puhdasta virhettä ja aiheutettua/aiheutunutta tunnetta taas pahoitellaan. 

Kuitenkin kun olemme tilanteessa jossa on tehty jotain ja se on aiheuttanut mielipahaa, oli se sitten vastikään tapahtunut tai vuosikymmeniä sitten, on tärkeää käydä läpi anteeksipyynnön tarkistuslista:

1. Mitä olen tehnyt
2. Miten siihen on suhtauduttu
3. Mitä itse ajattelen tilanteesta
4. Jos koen tehneeni väärin, omistan virheeni ja myönnän sen (sekä otan vastaan seuraukset)
5. Jos en koe tehneeni väärin, pyydän anteeksi jo etukäteen että tarvitsen aikaa tilanteen selvittämiseen ja osoitan kunnioitusta annettua kritiikkiä kohtaan
6. Pyydän anteeksi toimiani, puolustan kritiikkiä antaneen ihmisen kantaa
7. Edistän keskustelua kysymällä kuinka vastaavanlaisia tilanteita voi välttää

Mikään mitä olet tehnyt menneisyydessä, ei voi olla nykyhetkessä niin tuhoisaa kuin halveksuntaa sisältänyt anteeksipyyntö. Koko yhteiskuntamme nojaa nöyryyden, katumisen ja anteeksiannon ajatukseen, tämä pätee niin yritysmaailmaan, yhteiskuntaan kuin sosiaalisiin tilanteisiin. Jos et ole valmis pyytämään anteeksi sitä, jolla anteeksipyynnön tärkeyttä perustellaan, on sinun pyydettävä anteeksi tilanteen keskeneräisyyttä, oman prosessisi vaillinaisuutta ja sitä, että sinun on pohdittava tilannetta uudesta näkökulmasta arvioidaksesi sitä uudestaan. On oleellista nähdä ero lauseiden “en ole koskaan nähnyt ongelmana” ja “minun on mietittävä asiaa uudesta näkökulmasta” välillä. Tässäkin on hyvä muistaa, että anteeksipyynnössä ei ole kyse pyytäjän tunteista.

Lue myös:
Osa 1: Miksi kannattaa pyytää anteeksi 
Osa 3: Milloin se kannattaa tehdä?