Kaavoihin kangistunut aikuinen

Lapsen mieli on niin mahtava, se osaa kyseenalaistaa asiat aivan eri tavalla kuin aikuisella. Monesti sitä ajatellaan että lapset on vähän höhlempiä kun ei ne Tiedä tai Ymmärrä, että Koulutus Korjaa kyllä. Ei lainkaan tulla ajatelleeksi sitä että lasten mielestä puuttuu ensisijassa ohjelmointi, eikä tietoa. Moni aikuinenkin elää elämänsä täysin kyvykkäänä toimimaan vaikka ei Tiedä kuin osasta asioista tai Ymmärrä kuin hänen elämänsä oleellisimmat asiat. Ihmiset siis eivät tarvitse täydellistä Tietoa ja Ymmärrystä voidakseen olla Aikuisia. Miksi siis lapset olisivat yhtään sen vähemmän valmiita kyseenalaistamaan asioita?

Oikeasti aikuiset yllättyvät lasten kysymyksistä niiden uudenlaisen, aidosti uteliaan näkökulman vuoksi. Tietämättömyys antaa lapselle mahdollisuuden kysyä ilman ennakko-oletuksia ja tutkia vaivattomasti mitä  tavanomaisimpia arjen elementtejä. Aikuiset sen sijaan joutuvat tekemään töitä jo pelkästään sen kanssa ettei heille esitetty kysymys noudata oikeanlaisten kysymysten sanattomia sääntöjä. Ainakin meidän perheessä hermostutaan hyvin nopeasti siihen ettei äiti vain voi vastata vaan alkaa kysyä tarkennuksia.

Esimerkiksi parin viime päivän keskusteluista voin antaa kysymyksen jonka lapseni esitti puolihuolimattomasti ruokapöydässä. Hän lusikoi lohta lautaseltaan ja huikkasi siinä välissä: ”Äiti, mikä on yleisin kala?”, mihin minä en sitten osannut vastata koska aivoni eivät hyväksyneet sitä että olisi pitänyt vain valita joku vastaus ilman tarkempaa tietoa. Sama tilanne toistui seuraavana aamuna kun lapsi totesi että ”joulu ei ainakaan ole niin pitkä” ja hermostui pikavauhtia kun halusin tietää mihin sitä verrataan.

Lapsilla on jotain mittaamattoman arvokasta, mitä aikuiset eivät osaa arvostaa. Heillä on koulimaton mieli, tutkimusmatkailijan arki ja kyky kyseenalaistaa sellaisiakin asioita jotka otetaan itsestäänselvyyksinä. Yksi vanhemmuuden rikkauksista on pääsy tähän uniikkiin tapaan nähdä ja viisaimmat meistä oppivat lapsiltaan. Viisaimmat meistä aikuisista ovat niitä, jotka kyseenalaistavat, tutkivat, varmistavat ja pyrkivät löytämään itsestään uudenlaisia kysymyksiä.

Haastankin kaikki tutkimaan tänään omaa elämäänsä ja kysymään mahdollisimman monta ”mutta miksi”-kysymystä. Miksi leikkuulauta on kulmikas, miksi veitset ovat pitkulaisia, miksi kengät näyttävät tuollaisilta, miksi kalat eivät osaa puhua? Yrittäkää vastata kysymyksiin mikä on yleisin kala ja todentaa onko tosiaan niin että joulu ei ainakaan ole niin pitkä.  

Etsi elämästäsi sellaisia asioita jotka tiedät todeksi niitä oikeasti näkemättä, sido kengännauhasi kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa. Kun käyt tutussa paikassa kuten vaikka kylpyhuoneessa tai kiipeät tutut portaat, pyri kääntymään eri suuntaan kuin yleensä ja aloittamaan nousun toisella jalalla kuin tapaat tehdä. Kun huomaat nämä ohjelmointisi arjessa ja koet sen epämukavuuden joka niiden rutiinien rikkomisesta tulee, raotat ovea muihin oletuksiin, rakenteisiin ja itsestäänselvyyksiin itsessäsi. Niihin tuttuihin kaavoihin josta kenties saat lohtua ja joita toteutat sen suuremmin niitä miettimättä. Ainakin minä huomaan toteuttavani joitakin kaavoja ihan jo siitäkin syystä että olen tottunut elämään ahdistuneena, näin ollen elämä ilman ahdistusta on minulle se monesti kauhulla mietitty muutos.