All in some ja pelit

Popparit tuhoavat suomalaista keskustelua

Tässä päästäänkin asian juureen: vitsi on jokin elementti, joka tuottaa huvitusta. Jos heität keskustelun keskelle "käynpäs hakemassa popparini" ja sen tutun Thriller-kuvan jossa Michael Jackson syö poppareita, se ei naurata riidan osapuolia. Se vitsi ei ole suunnattu heille, vaan naureskelijalle sekä toisille samanlaisille naureskelijoille. Se kuva ei ole harmiton hassuttelu, vaan itse asiassa keskustelun tosissaan ottavia osapuolia halventava heitto. Ongelmallista tässä tilanteessa on se, että popparikuva vie keskustelijoiden uskottavuudesta, heidän asiansa ja kokemuksensa tärkeydestä sekä viestittää että heidän kantansa on naurettava. Popparikuva ei ole neutraali elementti tai yleinen sarkastinen huomio keskustelun absurdiudesta vaan se voidaan kokea myös provokaationa. Se voi itse asiassa lietsoa keskustelua edemmäs, absurdimmaksi ja huonommaksi. 

Terveellisten laihdutusneuvojen epäterveellisyys

Juuri kun sain modenoitien blogiin kirjoitettua siitä, miten ärsyttävää nettikommentointi nykyään on, törmäsin kommenttiin jossa ihmetellään miten se on syyllistämistä kun lihavalle neuvoo oikeata liikuntaa ja ruokavaliota. 

Tässä vaiheessa lasken pääni alas, aina pöytään asti, annan otsani koskea piirtolautaa siitäkin huolimatta että joudun otsarasvat pyyhkimään myöhemmin ja huokaan. Pitkään ja syvään. 

Mitä tapahtuu kun sometyyppi ei enää jaksa?

Ihmiset, jotka kritisoivat jonkun tunnepohjaista reaktiota ovat nykyään "mielensäpahoittajia" ja "vetäneet herneen nenuliin [itkunauruhymiö]", pitäisi olla vain iloinen ja reipas ja kiinnittää huomiota sellaisiin tärkeisiin asioihin kuin esimerkiksi päiväuniin tai keittiön verhoihin eikä seksuaalivähemmistön termien oikeaan käyttöön, kauneusmarkkinoinnin syyllistävyyteen tai asioihin, joita vanhemmat sanovat lapsilleen. Ihmiset, jotka aloittavat näitä keskusteluja tekemällä jonkin huomion vanhasta kaavasta jolla voi olla vahingollinen vaikutus, ovat liian herkkiä tai huumorintajuttomia, eikä mikään ole niin ihanaa kuin keksiä uusi tilanne jossa toista voi nimittää uhriutujaksi. 

Miksi tytöt eivät koodaa?

Me ensimmäiset istuimme tekstikentän edessä ja kävimme läpi satunnaisia komentoja, jotta löytäisimme sen oikean. Pelasimme peliä tuhansia kertoja uudestaan tullaksemme siinä paremmaksi. Istuimme nauttimassa musiikista, kun peli latasi itseään joskus jopa kymmeniä minuutteja.

Me olimme se alkuperäinen internetvallankumous, ennen vallankumousta.

Meistä nörteistä tuli se kansa, joka teki informaatiosta siistiä. Me muutimme matematiikan luonteen ulkoa opetellusta kertotaulusta taiteen työvälineeksi ja valloitimme maailman kokeilun, rakentamisen ja tekemisen kautta.

Pelaammeko lastemme tulevaisuudella?

Pelaamisen tiivistäminen merkityksettömäksi toiminnaksi on paitsi vaarallista, myös ennakkoluuloista. Nykypelaamisen merkityksen mitätöinti on suoraan pois lastemme tulevaisuudesta sekä heidän mahdollisuuksistaan pärjätä maailmassa. Pelaaminen ei ole pelkkää viihdettä, eikä kokonaisen maailman huomiotta jättäminen pelkkien oletusten perusteella ole reilua jälkipolville.