All in syömishäiriö
Ahminnan ydin ei ole syömisessä
Ja siihen minä söin, rakkaudettomuuteen. Kiintymyksen nälkään. Minä söin tunteakseni jotain, lohduttaakseni, juhliakseni, tukahduttaakseni. Monta kertaa tunsin tukehtuvani niin fyysisesti kuin henkisestikin, monta kertaa itkin syödessäni. Joskus söin itseni niin täyteen että minun oli oksennettava ja sen jälkeen jokin pakotti syömään lisää. Jos menin kauppaan sillä päätöksellä etten osta mitään, huomasin ulkopuolella että olin ostanut. Jos annoin itselleni luvan ostaa jotain, olin ostanut kolme kertaa sen verran, kulkenut ristiin rastiin liikkeessä ja napsinut sen yhden koriin unohtaen jo aiemmat ostokset.
Terveellisten laihdutusneuvojen epäterveellisyys
Juuri kun sain modenoitien blogiin kirjoitettua siitä, miten ärsyttävää nettikommentointi nykyään on, törmäsin kommenttiin jossa ihmetellään miten se on syyllistämistä kun lihavalle neuvoo oikeata liikuntaa ja ruokavaliota.
Tässä vaiheessa lasken pääni alas, aina pöytään asti, annan otsani koskea piirtolautaa siitäkin huolimatta että joudun otsarasvat pyyhkimään myöhemmin ja huokaan. Pitkään ja syvään.