“Monelle äidin läsnäolo on tuskallinen muisto.”

Äitienpäivä taas lähestyy hiljalleen ja siinä missä muut miettivät sopivaa lahjaa, käyn minä läpi omaa suhdettani äitiyteen. Olen itse äiti ja minulla on äiti. En kuitenkaan ole saanut mahdollisuutta tutustua häneen sillä hän kuoli ennen kuin ehdin sen tehdä, enkä sen myötä koskaan ole tosissani päässyt viettämään äitienpäivääkään. Yhdeksänvuotiaana luimme koulussa askarrellut äitienpäiväkortit haudalla ja sittemmin äitienpäivästä on tullut vain yksi pitkä muistutus siitä, mitä muilla on ja mikä minulta puuttuu. Minulla on äiti, joka ei ole täällä. Jolle en voi jutella, jolta en voi kysellä, joka ei ole ollut läsnä missään, mitä olen tehnyt. Olen äiditön äiti, enkä tiedä mitä ajattelisin päivästä, jolloin on tarkoitus kiittää äitiä.

Äitienpäivä on monelle vaikea päivä. Moni ihminen kipuilee oman äitisuhteensa vuoksi, toisille päivä on ahdistava siksi että äiti ei ole ollut se äiti jota tuona päivänä markkinoidaan. Monelle äiti ei ole ollut läsnä vaikka on ollut paikalla, monelle äiti ei ole ollut läsnä vaikka olisi ollut aivan ihoa vasten ja vuorovaikutuksessa. Monelle äidin läsnäolo on tuskallinen muisto.

Mikä siis on äitienpäivän tarkoitus? Wikipedian mukaan se on alkanut Yhdysvalloista, kun äitinsä tytär 1900-luvulla huomasi ettei äitien kasvatuspanosta ole otettu tarpeeksi hyvin huomioon. Tällöin järjestettiin muistojuhla äideille, jotka olivat olleet konkreettisena osana kansakunnan teollistumisen mahdollistamisessa ja siitä meille on muotoutunut se perinteisesti juhlallinen kortti- ja hellimispäivä äideille. Tarkoituksena tämän myötä on siis juhlia äidin tekemää työtä ja kykyä olla osa kehittyvää yhteiskuntaa.

Äidit eivät kuitenkaan aina ole kehittäviä, rakentavia tai rakastavia. Toisille äidit ovat ihmisiä jotka ottavat lapsen siipensä alle, toisille äidit ovat isiä, toisilla ei ole vanhempia lainkaan. Nykymaailmassa äitejä kiitetään mutta tuossa mielikuvassa äiti on virheetön ja oleellinen. Näin ei kuitenkaan ole. Äidit eivät ole täydellisiä, kiiltokuvamaisia olentoja, eikä äitienpäivää ole tarkoitettu alunperinkään vain täydellisille äideille. Se on päivä, jolloin juhlitaan niitä jotka ovat taistelleet tiensä miestensä rinnalla, jotka ovat tehneet asioita yhteisen hyvän nimeksi, jotka ovat jääneet huomiotta.

“Voimme valita kiitämmekö kaikkia äitejä heidän munasolustaan vai teemmekö päivästä sen sijaan juhlan, jolloin kiitetään äidillisyydestä: lempeydestä, kehittymisestä, hoivasta ja periksiantamattomuudesta.”

Tasa-arvon kehittyessä ja feminismistisen ajattelun arkipäiväistyessä äitienpäiväkin tulisi nykyaikaistaa. Voimme valita kiitämmekö kaikkia äitejä heidän munasolustaan vai teemmekö päivästä sen sijaan juhlan, jolloin kiitetään äidillisyydestä: lempeydestä, kehittymisestä, hoivasta ja periksiantamattomuudesta. Kiitämmekö omaa äitiämme vai juhlimmeko kaikkia niitä, jotka ovat hoivanneet lapsia, osoittaneet heille rakkautta ja arvostusta, olleet läsnä tai ymmärtäneet pysyä poissa, opettaneet meille epätäydellisyyttä ja malleja joihin peilata itseämme, joko niitä seuraten tai ymmärtäen ne varoittavina esimerkkeinä.

“Äiti on käsite, ei sukupuoli tai veriside. Se on titteli, toinen elämän suurimmista arvonimistä, jonka voi jollekin antaa. Sitä ei omisteta, se saadaan lahjaksi.”

Äitejä on kaikenlaisia, äitienpäivä on kuitenkin aina sama. Minä vietän päivää perheenpäivänä, sellaisena päivänä kun ollaan lempeitä, halaillaan ja hellitellään, luetaan sama kirja tuhat kertaa ja leivotaan epäonnistuneita kakkusia. Äitinä toivoisin saavani äitienpäivän jonkalaista en koskaan ole saanut kokea, juhlia äitiyden merkittävyyttä sen koko tarkoituksessaan. Päivänä, jolloin lempeyden voima huomataan.

Äiti on käsite, ei sukupuoli tai veriside. Se on titteli, toinen elämän suurimmista arvonimistä, jonka voi jollekin antaa. Sitä ei omisteta, se saadaan lahjaksi.

Juhli äitienpäivänä sellaista ihmistä joka kasvattaa, huolehtii ja hoivaa. Sellaista ihmistä, jonka rakkaus näkyy teoissa, pilkistää silmäkulmasta ja jonka viisautta imet itseesi. Vaikka se ei olisi sinun äitisi, voit silti nähdä äidillisyyden itsessäsi ja muissa.

Kuka tahansa voi olla äiti toiselle.