Miten voisin kokea olevani hyväksyttävä?

Monet ovat törmänneet kommentteihin ihmisiltä, jossa he haukkuvat itseään, kauhistelevat ryppyjään ja sitä, etteivät tunnista itseään peilistä. Se, miksi he eivät tunnista itseään, johtuu ihan suoraan siitä että he eivät ole eläneet fyysisen kehonsa rinnalla enää vuosiin. He näkevät itsensä sen mukaan kuin ovat itsensä tunteneet joskus nuorempana, ymmärtämättä että kulutettu aika on siirtänyt heidän identiteettinsä jonnekin oman kehon ulkopuolelle. Heillä ei ole yhteyttä itseensä enää, tämä mahdollistaa sen, että he yllättyvät peiliin katsoessaan. He näkevät ainoastaan ruuhkavuosien aikana kuljettujen kilometrien tuomat kulumat, eivätkä ymmärrä kuluttaneensa elämänsä kehonsa ulkopuolella, muihin ulkoisiin asioihin keskittyen. He ovat kehonsa sisällä, mutta eivät ole eläneet siinä. 

Tätä kuvatakseni otetaan vaikka vertaus nuoresta parikymppisestä ihmisestä, joka asuu kauniissa omakotitalossa, jonka huoneissa on jokainen tavara itse hankittu. Ne ovat hänen omiaan, tekemiään, harkitsemiaan, hankkimiaan. Jokainen tavara tuntuu omalta ja tutulta, ne palvelevat tarpeita ja toimivat suhteellisen saumattomasti arjen keskellä. Sitten tämä parikymppinen lähtee kiertämään maailmaa. Hän pakkaa reppuunsa innostusta, voimaa, vahvuuksia, mielenkiintoa ja kunnianhimoa, ottaa mukaan ongelmanratkaisukykyä, oppimista ja muita oleellisia asioita sekä sulkee kotioven perässään. Vielä pihaportilla hän kääntyy katsomaan kesäpäivän auringossa kylpevää kotiaan, leikattua nurmikkoa, pölyttömiä pintoja ja tuttuja yksityiskohtia jotka tekevät juuri tästä talosta kodin. Hän lähtee maailmalle, luomaan uraa ja oppimaan uusia asioita. Hän käyttää päivänsä kulkiessaan eteenpäin jotta voisi joskus palata kotiinsa ja liittää hankitut muistot ja kokemukset osaksi kotiaan, niille tyhjille hyllyille jotka odottavat.

Vuosikymmenten uurastuksen ja kulkemisen jälkeen hän on valmis palaamaan, kulkee kotikatuaan pitkin kohti taloaan. Päivä voi olla aivan yhtä aurinkoinen kuin lähtiessäänkin, mutta kulkija on väsynyt, muuttunut ja kokenut. Kotiportin sarana repsottaa, aitaan on ilmestynyt sammalta. Pihapolku on kasvanut umpeen, ruoho rehottaa ja puita on enemmän kuin ennen. Koti itsessään ei ole enää niin kirkkaan värinen kuin muisti, ulko-ovi narisee vaikka aiemmin näin ei ollut eikä mikään pinta ole enää pölytön. Talon sisustus on täysin siinä muodossa kuin se oli lähtöpäivänä, mutta tavarat talon sisällä eivät ole enää tuttuja, ne eivät enää täytä tarpeita, ne eivät sovi saumattomasti arkeen ja askareisiin. Ikkunat tuntuvat pienemmiltä, käytävät kapeammilta tai pidemmiltä, ennen rakastetut portaat ovat hankalat kulkea ja kaikki näyttää tutulta, tuntuen silti vieraalta. 

omanarvontunne

Jos päätät ulkoistaa elämäsi töihin, kouluun, kavereihin, puolisoon, harrasteisiin, mihin tahansa etkä vietä aikaa oman itsesi, oman kehosi seurassa vaan arvotat itseäsi pelkästään muiden ihmisten silmin, hukkaat tutun itsesi sellaisena kuin se on. Sinä et ole enää nelikymppisenä kaksikymppinen etkä tunnista itseäsi peilistä, jos et ole koskaan elänyt oman kehosi kanssa. Mikäli jätät kaiken sisäisen informaatiosi, tarpeesi, syyllisyytesi, onnesi ja elämänarvosi muiden ihmisten palautteen varaan, et tule koskaan tunnistamaan itseäsi sellaisena kuin se on. Sinulle muodostuu käsityksiä siitä, mitä muut saattaisivat pahimmillaan ajatella ja tulet sokeaksi sille, kuka olet. Kuka olet ollut. Kuka voisit olla.

Mielikuva lapsuudenkodista on aina kauniimpi kuin koti itsessään, sillä kyse ei ole itse kodista vaan siitä, mikä sinun kokemuksesi siitä on, miten se vahvistaa sinussa positiivisia osia. Jos kehosi on pelkkien negatiivisten olettamusten summa, et koskaan tule saamaan sitä tunnetta että olet riittävä. Et vaikka kuinka muuttuisit täysin saman näköiseksi kuin olit sillä hetkellä, kun vielä elit oman ihosi sisällä. Sillä se sisäinen omanarvontunne, se oikea sisäinen kauneus, ei tule muiden silmistä ja kokemuksista, ainoastaan omastasi.

Sinulla on mahdollisuus tutustua itseesi, kokea oma kauneutesi sekä rakastaa itseäsi, mutta ensin sinun tulee kohdata itsesi. Sinun tulee arvostaa kehoasi joka on tehnyt kaiken pyytämäsi ja ymmärrettävä, että sinä olet ainoa ihminen joka voi antaa sen hyväksynnän, jota olet koko elämäsi hakenut muilta ihmisiltä.