Kuvahommia filatelian parissa

Tässä taannoin eräässä yhteydessä kyseltiin mainoksen tekijää. Kommentoin kyselyyn laiskasti jotain, koska vaikka olen tehnyt graafisen suunnittelun hommia, en ole tullut kehittäneeksi mitään suurempaa uraa sen parissa. Olen itseoppinut monitaiteilija, joten teen kaikkea muutakin siinä välissä. 

Keskustelu meni suhteellisen pian siihen miten helppo on toteuttaa kuvan päälle tekstiä esimerkiksi MS Paintin tai Gimpin avulla. Tuolloin minun oli nostettava esiin se fakta, että mainossuunnittelu on paljon muutakin kuin kuva, jonka päälle on asetettu teksti. Siihen kuuluu käytettyjen ohjelmistojen lisenssi, et voi tehdä kaupallista työtä ohjelmalla, jonka käyttöehdot sen kieltävät. Et voi käyttää kuvia, joihin ei sinulla ole oikeuksia, et voi käyttää fontteja, joiden käyttö on kaupallisissa yhteyksissä kielletty. Sinun on ymmärrettävä sommittelun, värien ja formaattien päälle sekä tiedettävä se, miten mainosta katsotaan. En sano olevani tässä täydellinen siinä missä kukaan muukaan ei ole, mutta se joka tietää näistä vaatimuksista voi jopa onnistua. 

Minulle ei erityisemmin annettu mitään suuria speksejä, sanottiin että kyse on printattavasta mainoksesta, jonka ensin oletin olevan tulostinmallinen. Ylipäänsä kannattaa suunnittelussa ottaa huomioon kaikki sellaiset elementit, jotka voivat huonontaa mainoksen muotoa, esimerkiksi tulostimet eivät veny niin pitkälle kuin hyvä printtipaino. Myös paperin laatu, eli pinta ja paksuus on merkittävässä roolissa mainoksen käsituntuman kanssa ja vielä on muistettava että musteet näkyvät toisinaan läpi toiselle puolelle. Lähdin siis tekemään yksinkertaista kuvaa filateliamaailmassa liikkuville asiakkaille. 

Sain toimeksiannon mukana kuvia, joita voi käyttää esimerkkeinä tuotteista. Kyseessä oli huutokauppamainos, joten kuvia oli postimerkeistä rahoihin ja vanhoihin kortteihin. Sain myöhemmin käydä etsimässä sopivia kuvia huutokaupan sivulta, joten lopulta työhön itseensä päätyi suuri määrä kaikenlaista pientä, ehkä jopa liiankin kanssa. Mutta en voinut luopua kaikista löytämistäni asioista. Olen itse tyytyväinen lopputulokseen, yhteensä laskutin viidestä tunnista vaikka varmasti käytin kuvien etsintään ja käsittelyyn hitusen enemmän. Oli niin hauska päästä pitkästä aikaa suunnitteluhommiin ja samalla tutustua vanhoihin suomalaisiin sattumiin. Vanhoja postikortteja kirjoituksineen, postimerkkejä ja rahoja. Muistoja menneiltä ajoilta.

Itse mainoksen pohjalle valitsin lopulta vanhan postikortin ja koska siihen haluttiin vähän kolmiulotteisuutta, lisäilin työn edetessä joidenkin elementtien alle hienonhienoja varjoja. Itse taustakortin taakse laitoin myös varjoa ja käänsin sitä hiukan vinoon, jotta se ärsyttää silmää ja antaa sen kuvan kuin se makaisi pöydällä. Tällä reunuksella myös minimoin mahdollisia tulostusleikkauksien aiheuttamia haukkauksia. 

Teksti on suoraan mainoksen tilaajalta, joten siihen en ole vaikuttanut. Ainoastaan tähän blogimerkinnän lopputulokseen otin yhteystiedot pois ja lisäsin tilalle verkkosivun osoitteen, siksi se näyttää vähän päälleliimatulta. Tein myös siinä mielessä poikkeuksellisen työn, että suunnittelin ensin pyydetyn yksipuolisen mainoksen ja tein myös kaksipuolisen version samalla. Olin työn alkuvaiheessa puhunut toimeksiantajalle miten kaksipuolinen voisi toimia hyvin sekä kertonut ideastani sen osalta ja koska molemmat olimme vähän innostuneet toteutuksesta, unohdimme muun muassa painokulujen vaikutuksen. Koska itse en tiennyt tarkalleen miten ja millä tavalla he aikovat mainoksen toteuttaa ja käyttää, tein lopulta päätöksen varautua kaikkeen.

Ja mikäs siinä, konsepti oli nopea monistaa kahdelle sivulle, otin vain jonkin postikortin taustan pohjaksi ja asettelin tekstit siihen. Alunperin ajattelin tehdä mainoksen takaosasta enemmän postikortin näköisen, mutta koska pystymainokseen tarttuessa se pitäisi voida lukea kätevästi kääntämällä ilman lisäkäsittelyä, jätin postikortti-ideani pienemmälle toteutukselle. Jos mainos nostetaan pystymuodossa käsiin ja sitten sitä pitää pyöritellä puolelta toiselle jotta sen voi lukea, tuo se ihmisille alitajuisia negatiivisia assosiaatioita. Mainoksen on luotava myös käytännön käsittelyssä mielikuva helposta ja mukavasta palvelusta.

Tämä on sellainen virhe tai illuusio, jonka aivot korjaavat huomaamatta. Postikorttitausta näyttää postikortilta vaikka tekstit ovat aivan päin mäntyä, mutta koska aivot ovat tottuneet muistamaan postikortit tietynlaisina, sitä kortin vääryyttä ei huomaa. Kyseessä on samanlainen illuusio kuin televisiossa tai näyttämöllä ruokapöydät, joiden toinen puoli jätetään aina avoimeksi yleisöä varten. Kotona pöydän ääreen kertyy joka suunnalta ihmisiä, mutta televisioruokapöydissä istutaan vain toisella sivulla tai hyvin etäällä lautasestaan. Jos tätä ruokapöytää katsoo kuin se olisi kotona, asettelu näyttää hyvin väärältä. Kuitenkin elokuvissa se on luontevaa sillä aivot tulkitsevat pöydän ympäröidyksi. Näin ollen en saanut täydellistä postikorttiani, mutta mainosta lukevien aivot tekevät siitä sellaisen.

Koska en ole vaikuttanut teksteihin lainkaan muuten kuin asettelun osalta, laitoin samoja tietoja mainoksen molemmille puolille. Se ei varmasti haittaa, sillä kyseessä on mainos. En tiputtaisi elintärkeää tietoa pois kovinkaan herkästi lehtisen kummaltakaan sivulta. Tarkoituksena kun on johdattaa asiakkaat palvelua tarjoavan tahon luo.

Merkkialbert_kaksipuolinen_pieni_noinfo.png

Graafiseen suunnitteluun kuuluu paljon kaikenlaista, varmasti en edes tiedä kaikkea. Kouluissa kuitenkin opiskellaan alaa useita vuosia ja luetaan oppikirjoja asioista, itse tosin olen tehnyt tätä jo 90-luvulta ja opetellut kaiken itse. Olisi mielenkiintoista nähdä, olenko kuinka hukassa tietoineni. Sen kuitenkin tiedän, että minkä tahansa mainoksen ytimeen kuuluu ensimmäisenä määrittää se minkälainen mainos on, mistä se kertoo ja kenelle se on suunnattu.

Suunnittelijan on tiedettävä käyttämiensä työkalujen lisenssit, luvat ja oikeudet. Hänen on tiedettävä markkinoinnin osalta käytöspsykologiaa, väriasettelua ja käyttötarkoituksen merkitys. Hänen on tiedettävä mikä on mainoksen sanoma ja kuinka se halutaan ilmaista. Kuka sen sanoo, kenelle ja miksi. 

Mainosta ei suunnitella niin, että lätkäistään tekstiä kuvan päälle. Se on kuin neliulotteinen kokemus, jolla vietellään kuluttajaa. Se on tarina, jonka mainostaja kertoo itsestään.

Se on ensivaikutelma ja lämmin tervehdys vanhalle ystävälle.