Kauneutta vailla

Linnan juhlien jälkihumussa törmään taas ajatukseen kauneudesta, etenkin kun osallistujat olivat kaikenlaista kokoluokkaa mutta kuvissa esiintyy pääasiassa niitä ”kauneimpia” johon ei muhkeampi vartalomuoto istu. Miehillä tilanne lienee hippasen parempi sillä mies voi olla isompanakin komea ja hänen vatsansakin voi olla isona komea, mutta koska tärkeydessään kauneus ajaa myös miesten yli, jäävät he täysin huomiotta. Toisaalta taas sitä voi pitää myös siunauksena sillä ihmisen typistäminen pelkkään ulkomuotoonsa on aina yhtä haitallista. 

Selvennetäämpä tätä hieman.  

Kauneus ei käsitteenä itsessään ole huono asia, mutta sen korostaminen voi tehdä siitä sellaisen. Ensinnäkin kauneuden ihastelu ja siihen keskittyminen jakaa ihmiset kauniisiin ja rumiin. Tämä synnyttää tilanteen jossa yhtä ihaillaan ja toista hyljeksitään, vieläpä täysin syyttä sillä ulkoinen olomuoto ei määritä ketään. Kauneus itsessään on myös jokaisen itsensä määrittelemä käsite ja vaihtuu katsojan myötä, kun taas sitten useammin ihailun kohteena ollut ihminen kadottaa itsensä ihonsa rypyttömyyteen.  

Kauneuteen sidotaan sellaisia stereotypioita kuin onnistuminen, täydellisyys, viisaus, merkittävyys, haluttavuus, ynnä muuta vastaavaa. Rumat taas ovat herkästi epäonnistuvia, tyhmiä, inhottuja, hitaita ja vääriä. Kaunis ihminen ei kuitenkaan ole sen enempää kuin katsojansa silmissä kaunis ja kaikki mitä hän joko näyttää todeksi tai todistaa vääräksi näissä stereotypioissa, tapahtuu hänen itsensä kautta, ei pelkän kauneuden. Kauneuden tuoma itsevarmuus voi aiheuttaa pelottomuutta ja halua kehittyä mutta kaikki mitä hän on ulkonäkönsä lisäksi tulee siitä huolimatta, ei sen vuoksi. 

Kauneuden ihannointi näin korostettuna piirteenä ihmisessä on siksi kummallista, etenkin sellaisena aikana kun vaimoja ei valita nälkään nääntyvien rivistä. Eikä ensimmäinen ongelma tässä asiassa ole muiden mielipiteet tai media joka mehustelee muiden ulkonäöllä, vaan se, että tämä sama arvottava dialogi on tullut osaksi jokaisen ihmisen sisäistä puhetta. Jokainen ihminen, aina vain nuorempana, päätyy peilin ääreen miettimään ”mikä minussa on vialla” sen sijaan että juhlisi asioita joita osaa. Etenkin tytöt opetetaan tässä yhteiskunnassa olemaan nättejä ja kilttejä ja positiivisia, heitä kommentoidaan fyysisillä huomioilla ja heille annetaan koristeita lahjaksi. Heidän identiteettinsä sidotaan jo vauvana kauniin prinsessan pitsiröyhelöihin, heidän riehakkuutensa maltilliseen pianokappaleeseen ja heidän kapinallisuutensa kärjistyy puheeseen, jota ei ole pyydetty. 

Rumuus taas nähdään vääränä ja vaarallisena, vaikka oikeasti rumuutta ei sellaisenaan ole olemassa. Se, että ihmisen kasvot eivät ole kauniin symmetriset, ei tee hänestä väärää, tyhmää, ilkeää ja inhottavaa mitä nykyajan ruma meille edustaa. Rumuus on sanana meille kirosana jota ei voi käyttää ilman että se on loukkaus tai sivallus, eikä se ole mitään sellaista joka ansaitsisi arvostusta kuten kauneus, vaikka tosi asiassa rumuuteen sisältyy ne mielenkiintoisimmat asiat ihmisen ulkonäössä.

Mietitään tätä samaa asetelmaa toiselta kantilta: sanotaan vaikka että olet juhlissa ja päädyt keskelle ryhmää jossa haluat osallistua keskusteluun kertomalla jonkin loistavan tarinan elämästäsi. Valitsetko jotain jossa olet onnistunut mutkitta? Valitsetko tarinan, jossa kukaan ei epäröinyt, tehnyt virhearvioita, käsittänyt väärin? Keräätkö osaksesi ihastusta luettelemalla kaikki ne hienot saavutukset ja tiedonhippuset jotka omistat? Ei. Mielenkiintoinen tarina koostuu niistä epäonnisista, vaarallisista, inhottavista asioista. Mielenkiintoinen tarina kysyy kysymyksiä ennemmin kuin vastaa niihin, se herättää tunteita inhimillisillä erehdyksillään ja virhearvioiden seurauksilla. Mitä tavallisempi tarina on, sitä mielenkiintoisemmaksi se käy.

Joten kun nyt ihastelemme kauniita muotiluomuksia, kampauksia, koruja ja ihmisiä, mieti uudelleen kauneuden merkitystä ihmisessä. Onko kauneus sellainen ominaisuus, jolla on merkitystä yli kaiken muun ja kuinka usein katsot itseäsi peilistä muun kuin kauneuden kautta?  

Minuus ei kiteydy siihen miltä ihosi näyttää. Iho on vain käärö, joka pitää pakettisi kasassa.