Ajatus eilisen pohdinnoista

Aina toisinaan julkaisen jonkin tekstin menneiltä päiviltä, ehkä se on tullut vastaan päiväkirjassa tai jonkin somepalvelun päivityksessä. Tämä ajatus on vuodelta 2014, kun vielä kannoin koko maailmaa olkapäillä enkä ymmärtänyt että paras tapa hallita elämää on päästää irti.

Lapset eivät kaatuessaan loukkaa itseään koska ovat niin varomattomia ja rentoja. He vain kaatuvat. Aikuiset sen sijaan jännittyvät, työntävät kätensä vastaan ja kääntävät jalkansa alle. Meiltä aikuisilta murtuu mieli ja jäsenet pelkästään jo senkin vuoksi, että yritämme niin kovasti välttää maailman kolhuja. Ehkä meidän pitäisi oppia rentoutumaan, hellittämään ja hoitamaan vasta syntynyttä mustelmaa, eikä niinkään varautua siihen hetkeen kun sattuu sillä meitä kaikkia sattuu joskus. 

Tämän kirjoitin 2014:

Jos jotain menee pieleen, voit sen korjata tulevaisuudessa vain jos päästät menneestä irti. Toisinaan kuitenkin käy niin että menneisyys ei päästä sinusta irti, mutta elämä koostuu erinäisistä taisteluista. Suurin onni vaatii ponnisteluja sekä sen, että sen saavutettuaan siihen keskittyy.

Älä siis tyydy siihen, että olet saavuttanut jotain, vaikka ihan pientä. Se pitää huomata ja siihen pitää keskittyä.

Olet sen ansainnut.