Joskus vaan tuntuu että on pakko luovuttaa

Sitä kun kiipeää vuorelle, se on ensin raskasta. Sitten keho mukautuu ja voimat kasvaa ja siitä tulee ihan mukavaa.

Vastaan tulee lohkareita, joiden kiipeäminen on raskasta mutta jännittävää vaihtelua.

Joskus taas väsyttää ja vihainen majava jahtaa pois polulta. Maasto johtaa edelleen ylöspäin.

Kiipeäminen jatkuu, kengät painaa ja keho hikoaa. Sitä hengästyy vaan enemmän kun korkeus kasvaa ja edelleen näkyy ylöspäin rinnettä joka ei tunnu koskaan loppuvan.

Monta kertaa noustessa luulee että nyt ollaan lähellä ja sitten selviää että matka jatkuu vielä jyrkempänä. Ja sitä haluaa luovuttaa. Jäädä vaan paikoilleen ja olla siinä missä on. Muuttaa siihen asumaan.

tahto-luovuttaa

Jossain vaiheessa kun kroppa on kulunut ja rasva kääntynyt lihakseksi, iho pinkeä ja väsynyt, mieli keskittynyt pelkkään toistuvaan nousuun, sitä astuukin paikkaan, joka on läsnä. Jokainen askel siitä eteenpäin on takaisin. Matka on päättynyt, nousu lakannut ja edessä pelkkää pudotusta.

Silloin vihdoin pysähtyy ja kipeällä niskalla katsoo muualle kuin ylöspäin. Maisema on henkeäsalpaava.

Ja jokainen alaspäin viety askel on edelleen raskas ja kuluttava, mutta askel toisensa jälkeen sitä jää ihastelemaan maisemaa.

Mutta matkan suurin saavutus ei olekaan se huippu, vaan ymmärrys siitä kauneudesta joka oli läsnä aivan ensimmäisestä nousuaskelesta lähtien. Sinä elät siinä maisemassa joka sinua odottaa huipulla, sinun kehosi tuntee rasituksen ja katseesi näkee päämäärän mutta vasta huipun jälkeen se muuttuu näkyväksi.

Muista katsoa ympärillesi nyt jo nousun aikana, näe se matka mitä olet kulkenut sen rinnalla mihin tähtäät, ymmärrä että reittisi on osa sitä vuorta jota kiipeät. Kehosi on pehmeä sen juurella ja muuttuu matkan varrella, mutta oleellisin sinua muuttava tekijä tulee olemaan se hetki, kun ymmärrät katsoa kuljettua matkaa.

Katso ympärillesi, ravistele lihaksiasi, puhalla ulos kuuma hengitys ja muista, että vuori on muutakin kuin sen huippu.

Ota ne vihaiset majavat ilolla vastaan, kipeiden lihasten laulu, väsymys ja turta iho. Maisema ei näyttäisi yhtä kauniilta jos et sitä itse olisi saavuttanut.