Ulkonäköä katsotaan sisältä päin

Olen tässä katsellut koko ikäni muita mahtavine kuvineen ja ollut että vau, ehkä mustakin otetaan tuollainen joskus. Sitten valokuvaajaystäväni kysyi olisiko työlle tarvetta ja tilasin ammattikäyttöön soveltuvan kasvokuvan. Halusin siis vain kuvan jossa näytän rauhalliselta, enkä vääntele naamaani. Olen näet luonnostani vääntyvä.

Hän otti kuvia, olin hitusen vaivaantunut ja koko päivän olin elänyt masennuspilvessä ahdistuksineen. En halunnut lainkaan panostaa kuviin, en tuntenut omakseni ajatusta hymystä tai mitenkään tarvetta osallistua mihinkään. Oli aika lähellä että olisin ilmoittanut ettei minusta tarvitse ottaa kuvia. Kuitenkin kuvaaja saapui, asetti välineensä ja alkoi räpsiä. Nipistin vatsaani sisään, seisoin ryhti suorassa, olat takana, leuka edessä, silmät aavistuksen siristyksessä ja suu vienossa hymyssä. Kerroin kuinka kaikki kuvat on otettu oikealta sivultani jolloin niitä alettiinkin ottamaan vasemmalta. Se tuntui oudolta, mutta tein parhaani, seisoin ryhdissä, hienosäädin asentoani ja vaihtelin mikroilmeitä. Näihin on muuten hyviä vinkkejä huippumalli haussa -sarjassa. 

Ja se kuva tuli. Se yksi kuva, joka on jotenkin suurempi kuin odotukset itsestäni. Se kuva, joka näyttää, mitä muut minussa näkevät. Tämä kuva näyttää ison tytön, suuremman kuin moni, sellaisen jonka hiukset ovat luonnontilassa ja jonka kasvoissa alkaa näkyä jo ikä. Sellaisen tytön, joka on kasvanut naiseksi, tullut äidiksi, repinyt, itkenyt ja raastanut ja tietää, että samaa on edessä kun ikää tulee. Sen ihmisen, joka ei ole rakastanut peilikuvaansa koskaan, joka inhoaa pehmeitä kaariaan, pulleaa takamusta ja ihmettelee aina välillä, miten on päätynyt naimisiin.

Minä näen tässä ihmisen, jolla on sielukkaat silmät, levollinen harja, vahva raami ja pehmeitä kaaria. Minä näen tässä ihmisen joka on kaikkea mitä mainitsin mutta erityisesti kuvassa on ihminen, jolla on edessään paljon. Tämä ihminen saavuttaa vielä vaikka mitä. Tämä ihminen rakastaa vielä lukemattomia asioita, jos ei itse niin huolehtimansa lähipiirin kautta. Tämän ihmisen valo on vahva.

Ja tällä kertaa se ihminen saan olla minä.

Muista, että se olet myös sinä, sillä ainoa mikä minussa on muuttunut, on näkökulma.

Kiitokset kuvasta kuuluvat Jari Lam Photographylle.