Oikeat vammat ja ihmisten asenteet
Mielenterveysongelma ei ole mikään satunnainen hulluus, joka ihmisen valtaa jostakin syystä. Se ei ole heikon ongelma, eikä tarkoita että ihminen olisi kykenevä tekemään ja toimimaan kuten muut raajansa toimivuuden omistavat henkilöt. Mielenterveys on fyysistä, se muokkaa aivoja, jotka liikuttavat raajoja. Se vaikuttaa konkreettisesti siihen fyysiseen kykyyn käyttää kehoaan, hyökkää motivaatiota, motoriikkaa ja hallintaa vastaan. Mieli on vain osa ihmistä, mutta se on kaiken alku, se ohjaa ihmistä huolimatta siitä miten hänen kehonsa toimii. Se on se voima, joka mahdollistaa ja saa aikaan.
Äidit eivät tee koulutehtäviä
Koulu on vaikeaa. Etenkin aikuisille, jotka saapuvat kotiin nukkumaanmenoajan jälkeen, vaipuvat väsyneinä sohvalle huolissaan valittujen kurssien määristä ja puhuvat siitä miten ruotsin kurssin kanssa käy. Koulu on vaikeaa, kun sinne ei välttämättä pääse ja päästäkseen pitää käydä paljon läpi paksuja kirjoja sekä kantaa niitä repun täydeltä kouluun. Aikuisten on luettava paljon tekstiä kerralla tiiliskiven kokoisista opuksista ja jokaiselle oppiaineelle on oma työtaakkansa.
Kaikki ansaitsevat lempeyttä
On upeaa nähdä miten tämäkin keskustelu on siirtynyt pois siitä kilojen tuijottelusta ja tarttuu oleellisiin kysymyksiin ihmisistä, heidän peloistaan sekä ratkaisuista jotka tulevat lopulta pelastamaan heidän loppuelämänsä siitä huolimatta minkä kokoisia tai näköisiä he ovatkaan.
Kehopositiivisuus nousee väkivaltaa vastaan
Törmäsin Helsingin Sanomissa kolumniin, jonka rajoittunut näkökulma kehopositiivisuuteen ei ollut mitään uutta mutta sitäkin virheellisempi. Niinpä päätin kirjoittaa aiheeseen liittyen oman vastineeni.
Kesäreissulla Tanskassa, Hotel Legoland
Tänä keväänä päätimme matkustaa muuallekin kuin Tukholmaan ja varasimme jo hyvissä ajoin suorat lennot Helsinki-Vantaalta Billundiin, Legojen luvattuun maahan.
Miten voisin kokea olevani hyväksyttävä?
Jos päätät ulkoistaa elämäsi töihin, kouluun, kavereihin, puolisoon, harrasteisiin, mihin tahansa etkä vietä aikaa oman itsesi, oman kehosi seurassa vaan arvotat itseäsi pelkästään muiden ihmisten silmin, hukkaat tutun itsesi sellaisena kuin se on. Sinä et ole enää nelikymppisenä kaksikymppinen etkä tunnista itseäsi peilistä, jos et ole koskaan elänyt oman kehosi kanssa. Mikäli jätät kaiken sisäisen informaatiosi, tarpeesi, syyllisyytesi, onnesi ja elämänarvosi muiden ihmisten palautteen varaan, et tule koskaan tunnistamaan itseäsi sellaisena kuin se on. Sinulle muodostuu käsityksiä siitä, mitä muut saattaisivat pahimmillaan ajatella ja tulet sokeaksi sille, kuka olet. Kuka olet ollut. Kuka voisit olla.