Mielenterveysongelma ei ole mikään satunnainen hulluus, joka ihmisen valtaa jostakin syystä. Se ei ole heikon ongelma, eikä tarkoita että ihminen olisi kykenevä tekemään ja toimimaan kuten muut raajansa toimivuuden omistavat henkilöt. Mielenterveys on fyysistä, se muokkaa aivoja, jotka liikuttavat raajoja. Se vaikuttaa konkreettisesti siihen fyysiseen kykyyn käyttää kehoaan, hyökkää motivaatiota, motoriikkaa ja hallintaa vastaan. Mieli on vain osa ihmistä, mutta se on kaiken alku, se ohjaa ihmistä huolimatta siitä miten hänen kehonsa toimii. Se on se voima, joka mahdollistaa ja saa aikaan.
Koulu on vaikeaa. Etenkin aikuisille, jotka saapuvat kotiin nukkumaanmenoajan jälkeen, vaipuvat väsyneinä sohvalle huolissaan valittujen kurssien määristä ja puhuvat siitä miten ruotsin kurssin kanssa käy. Koulu on vaikeaa, kun sinne ei välttämättä pääse ja päästäkseen pitää käydä paljon läpi paksuja kirjoja sekä kantaa niitä repun täydeltä kouluun. Aikuisten on luettava paljon tekstiä kerralla tiiliskiven kokoisista opuksista ja jokaiselle oppiaineelle on oma työtaakkansa.
On upeaa nähdä miten tämäkin keskustelu on siirtynyt pois siitä kilojen tuijottelusta ja tarttuu oleellisiin kysymyksiin ihmisistä, heidän peloistaan sekä ratkaisuista jotka tulevat lopulta pelastamaan heidän loppuelämänsä siitä huolimatta minkä kokoisia tai näköisiä he ovatkaan.
Törmäsin Helsingin Sanomissa kolumniin, jonka rajoittunut näkökulma kehopositiivisuuteen ei ollut mitään uutta mutta sitäkin virheellisempi. Niinpä päätin kirjoittaa aiheeseen liittyen oman vastineeni.